Ohmygossip.fi / Ohmygossip Couture / OHMYGOSSIP Teen / Viihde & Julkkikset / Muoti & Kauneus / Rakkaus & Suhteet / Julkkisblogit / Haastattelut / Various NordenBladet.fi / Yhteisö, Politiikka & Liiketoiminta / Matkailu & Kulttuuri /Helena-Reet Ennetin blogi / Koti, Perhe & Lapset / Terveys & Hengellisyys /Uutiset
Iina Koppinen: Sanoja kuvitellen – ja vinkkejä teosten ripustamiseksi kotiin
OHMYGOSSIP – Oh, miten kauniisti toukokuu onkaan hellinyt lämpimillä aurinkoisilla ilmoillaan! Tämän paahteisen viikonlopun paras juoma onkin mielestäni ollut kylmä appelsiinimehu sekoitettuna veteen. Itse asiassa niin kylmä, että siinä on jäähileitä. Olen oleskellut laiskana auringossa. Siksikin, että sisäisen avaruuden, omien ajatuksien kuuleminen on tärkeää. Se ei tarkoita, että olisin ulkopuolinen tästä maailmasta, tai vallitsevasta todellisuudesta, vaan eniten se tarkoittaa, että voidakseni hyvin, tarvitsen yksityisiä hetkiä, ollakseni taas ihminen joka jaksaa antaa itsestään myös muille, ympäröiville ihmisille, asioille, läheisille.
Ellei olisi aikaa itselle, niin kuinka voisi olla jaksava toisille? Ja ylipäätään se, että saan tehdä työtäni, mitä rakastan – silloin pystyn antamaan iloa.
Mutta tosiaan, säiden puolesta – vielä toissa perjantaina olin verhoutunut pontsoon ja pitkiin farkkuihin. Nyt ei mitään tarvetta niin tuhdille pukeutumiselle. Olisi aika taas järjestää vaatekaapit siten, että kevyemmät kesävaatteet ovat helpommin saatuvilla, ja laittaa ne viileämpien aikojen vaatteet taemmaksi.
Mutta.. tämä minun taipumukseni miettiä ja analysoida paljon, on kyllä joskus myös siitä huono, että pääni surratessa täysillä, aiheutan itselleni harhauttavia esteitä, esimerkiksi mitä kirjoittamiseeni tulee. Ajatus, että jokaisen sanan pitäisi olla loppuunsa hiottu ja valmis.
Mutta luotan kuitenkin siihen, että te ette hylkää minua ainakaan sen takia, että kirjoitukseni hiukan myöhästyy.. Luultavasti olisi varsin eri asia, jos olisin viime tingassa pakottanut ja puristanut itseni ulkoistamaan jotain, mikä ei ole tarpeeksi siten hyvin koostunut kirjoitus, eikö vain?
Siispä sanoja kuvitellen minä otin kirjoittamiseen jatkoaikaa, ja kävinkin ostamassa uudet kalligrafiakynät eripaksuisine vaihtokärkineen. Niiden kärkivalikoima takaa hienomuotoisen piirron jäljen, vaikka äkkiseltään ne ovatkin niin erilaiset, kuin perinteiset normaalit piirtotussit. Mutta sopivat tuon niin erilaisen jälkensä ansiosta piirtämiseen siis erinomaisesti. Tein itse asiassa luontolehdestä nappaamastani kuvasta mallin ottamalla sellaisesta talven jäljiltä väsyneestä, hajanaisesta ruovikosta piirroksen, kokeilumielessä.
kuvat ja teoskuva: Iina Koppinen (teos: Talven jäljiltä väsyneitä korsia rantavedessä, kalligrafia ja muste, 2018)
On niin kiva saada kokeilla erilaisia tekniikoita välillä. Se antaa havainnointiin, koordinaatioon ja toteutukseen uutta otetta..hahmottamista ja ulottuvuutta.
Tuli tuossa mieleeni sellainenkin huomio, että tosiaan käytän joskus kirjoittaessani näitä samankaltaisia teemoja, kuin vaikkapa syventääkseni jonkin aiemman blogikirjoitukseni sisältöä. Mutta joskus tuntuu, että pitää lisätä jokin osuus, mikä on jäänyt aiemmin sillä tavalla ilmaisematta.
luonnoskuva, työn alla: Iina Koppinen
Ajattelin tuossa kylvyssä päivän jäljiltä puhdistautuessani huvittuneena sitä, kun olen pitäessäni yksityisnäyttelyitä, joutunut pyytämään ripustusapua useinkin ystäviltäni, ja heidän mielestään se on kokemuksena ollut jokseenkin hikistä ja hieman epäkiitollista toimintaa! Vaikka minä päätän, mikä ripustetaan minnekin, ja toimin ripustamassa itsekin.. mutta silti. Olen ollut vahingossa varmaan joskus sellainen vähän turhan päällepäsmäri. Ja vaikka näyttelyripustuksessa ottaisi kuinka tiedossa olevat puitteet huomioon etukäteen, niin yllätyksiäkin on tullut, jolloin tekniikka on jouduttu kokonaan vaihtamaan.
Ja juontui siitä mieleen myös, että olen joskus käynyt ihan asiakkaan kotona pyynnöstä, antamassa mielipiteeni, että mihin ostettu teos tulisi ripustaa, kaiken sisustuksen ynnä muun suhteen. Eihän ripustaminen sinällään kuulosta hirveän vaikealta, koska taidesisustamisessa turha arkuus kannattaa unohtaa. Mutta on se minullekin jonkun toisen kotona ollut todellakin vähän – sanotaanko, että jännittävä momentti, sanoa se mielipide kaiken mallailun jälkeen, että mikä kohta olisi juuri se oikea ripustukselle. Etenkin varmaan niiden seiniin tulevien jälkien takia!
Ihan helpoimmat vinkit sellaiselle aremmalle taidesisustajalle ripustukseen ovat, että se teos ripustettaisiin myös kotona hyvin silmän korkeudelle, että linjaus olisi siisti.. ja mikäli teoksia on muitakin samalla seinällä, niin niiden keskipisteen tulisi olla samalla korkeudella. Tuo on luultavimmin paras ja harmonisin ripustusvinkki ajatellen erikokoisten teosten ripustamista.
Eikä isolle seinälle, joka muutoin on tyhjä, kannata laittaa kovin pientä taideteosta yksikseen. Se ei yksinkertaisesti oikein toimi. Itse ainakin tykkään ripustaa omaan kotiin myös kokonaisuuksia. Niitä pieniä teoksia, grafiikkaa, digitaidetta, printtejä voi vapaasti yhdistellä olemaan ikään kuin kollaasikokonaisuuksia seinällä kehyksineen vaikkapa. Ja jos on tilanne, että teokset tulevat päällekkäin seinälle, niin rohkaisen kokeilemaan, miltä isompi teos näyttää ylempänä, jos kyse erikokoisista töistä.
Seinämateriaali pitää ottaa ripustaessa huomioon. Betoni-, tai tiiliseinätyyppi, sekä myös murenemisen takia kipsilevyseinä, vaatii poraamista yleensä aina, jotta teokset eivät tipu seiniltä itsekseen. Ja niihin pitävät kiinnitykset tulevat ruuveilla helpoiten. Puuseinään olen itse käyttänyt sekä taulukoukkuja, että pieniä nauloja.
Ai niin, kiitän todella paljon kommenteista koskien sitä minun epäonnistunutta työtäni, josta kirjoitin, ja julkaisin kuvan edellisessä postauksessa! Se ei enää vaikutakaan niin epäonnistuneelta. Haha! Taidanpa sittenkin säästää tuon kyseisen piirroksen, ihan senkin takia, kuinka erilaisia mielipiteitä se herättää näköjään.
Ja siis muutoinkin kommentit ja kysymykset ovat aina tervetulleita!
teoskuva ja kuva: Iina Koppinen, (teos sarjasta “Sarja Kuvia”, 2016, akryyli kankaalle) ja omakuva “Ajatuksissaan”
Tuo kuva yllä tuli siis otettua toissa perjantaina, silloin tunsin vielä tarvetta pitkille farkuille. No, on täällä yöt aika viileitä vielä. Ainakin huomasin nyt nukuttuani ikkuna auki, että aamulla oli vilustunut olo, ja veto ikkunasta oli tehnyt hartiani kipeiksi. Toivottavasti pääsen yli tästä tämän toukokuisen kesän alun loppumisen pelostani, kun Suomen kesä on aina niin arvaamaton.
Kaikkea hyvää tulevaan viikkoon, ihanat. Palataan!
xx
Iina
