OHMYGOSSIP

Juhlapäivät

Back to homepage

Valtakunnalliset juhlapäivät ja vapaapäivät (viroksi riigipühad):

1. tammikuuta uusi vuosi
Uusivuosi on juhla, jolla juhlistetaan vuoden vaihtumista, kun vanhan vuoden viimeinen päivä (uudenvuodenaatto) vaihtuu uuden vuoden ensimmäiseksi päiväksi (uudenvuodenpäivä). Uuttavuotta juhlitaan ympäri maailmaa eri tavoin. Uuden vuoden alkaessa on tapana muistella menneen vuoden tapahtumia sekä tehdä suunnitelmia alkavan vuoden varalle. Uusivuosi yhteen kirjoitettuna tarkoittaa tapahtumaa, jota vietetään viimeisenä päivänä. Erikseen kirjoitettuna uusi vuosi viittaa koko seuraavaan vuoteen. Nykyisessä länsimaisessa ajanlaskussa vuoden viimeinen päivä on 31. joulukuuta ja vuoden ensimmäinen päivä 1. tammikuuta. Uudenvuodenpäivä on Virossa ja useissa muissa maissa yleinen pyhä- ja vapaapäivä.

24. helmikuuta Viron itsenäisyyspäivä.
Maapäivien valtuuttama pelastuskomitea julisti Viron itsenäiseksi Tallinnassa 24.2.1918. Viron itsenäisyyspäivä on 24. helmikuuta, jolloin juhlitaan Viron tasavallan perustamisjulistusta (viroksi Manifest kõigile Eestimaa rahvastele, suom. Manifesti kaikille Vironmaan kansoille), jonka Viron maapäivien pelastuskomitea julkaisi helmikuun 23. päivän iltana 1918 Pärnussa. Seuraavana päivänä 24. helmikuuta julistus painettiin ja julkaistiin Tallinnassa, jolloin siitä tuli myös virallinen. 24. helmikuuta on Virossa kansallinen vapaapäivä. Neuvostoliiton miehityksen aikana Viron itsenäisyyspäivää ei juhlittu Virossa, mutta sitä juhlittiin virolaisyhteisöissä ympäri maailman. 24. helmikuuta 1989 Neuvostoliiton punalippu korvattiin Viron sini-musta-valkoisella lipulla Toompeanmäellä. Siitä lähtien Viron itsenäisyyspäivää on juhlittu kansallisena juhlapäivänä. Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991, kun Neuvostoliitossa tapahtui kommunistien epäonnistunut vallankaappausyritys. Uudelleen itsenäistymisen päivää vietetään 20. elokuuta, joka myös on kansallinen vapaapäivä. Vuoden 1991 uudelleen itsenäistymisen jälkeen Viron itsenäistymispäivää on juhlittu varsin samanlaisin menoin kuin Suomessa. Päivään kuuluu lipunnostoja, juhlajumalanpalvelus, seppeleiden laskuja, Viron puolustusvoimien paraati sekä Viron tasavallan presidentin isännöimä itsenäisyyspäivän juhla kutsuvieraille. Itsenäisyyspäivän juhlassa presidentti kättelee vieraat saman mallin mukaisesti, jonka Lennart Meri aikanaan omaksui Suomesta. Presidentti myöntää itsenäisyyspäivänä kunniamerkkejä ansioituneille kansalaisille. Kaikilla kansalaisilla on oikeus ehdottaa kunniamerkin saajaa tasavallan presidentille. Sekä paraati että juhlavastaanotto järjestetään vuosittain eri kaupungeissa. Vuonna 2014 ne pidettiin Pärnussa, vuonna 2015 Narvassa. Paraati, juhlavastaanotto ja vastaanottoa edeltävä konsertti, jonka aloittaa presidentin pitämä itsenäisyyspäiväpuhe, lähetetään suorana televisiossa. Juhlavastaanotto alkaa kättelyseremonialla, jossa presidentti ja presidentin puoliso kättelevät kaikki vieraat. Kättelyseremoniaa kutsutaan ironisesti “pingviineiden paraatiksi”, koska miesten mustat frakit muistuttavat pingviinien höyhenpeitettä. Koska tasavallan presidentin juhlavastaanotto pidetään aina itsenäisyyspäivänä, järjestävät maakunnat ja kunnat samanlaisia juhlallisuuksia jo 23. helmikuuta. Koulut ja muut toimielimet jopa aiemmin. Viime vuosina pääministeri on perinteisesti pitänyt puheen Tarton Vanemuinen teatterissa, jossa Tarton kunnan ja maakunnan järjestämämä juhlavastaanotto on pidetty. Tartossa yliopisto-opiskelijat ovat perinteisesti nostaneet Viron lipun salkoon Tarton tähtitornilla 24. helmikuuta. Vuodesta 2014 lähtien itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin on kuulunut soihtukulkue Tallinnassa. Nationalistisen nuorisojärjestö Sinisen herätyksen (Viro: Sinine Äratus) alulle paneman perinteen on määrä kunnioittaa itsenäisyyden puolesta kaatuneita ja muistuttaa, etteivät virolaiset nuoret ole hylänneet kansallismielisyyttä. Tämä tapahtuma on saanut innoituksensa samankaltaisista tapahtumista Puolassa.

pitkäperjantai ja pääsiäispäivä
Pitkäperjantai on pääsiäistä edeltävä perjantai. Se on Kristuksen ristiinnaulitsemis- ja kuolinpäivä ja kirkkovuoden ainoa surujuhla. Pitkäperjantai on yksi hiljaisen viikon juhlapyhistä. Koska pääsiäissunnuntain varhaisin mahdollinen ajankohta on 22.3. ja myöhäisin mahdollinen 25.4., pitkäperjantain vastaavat päivämäärät ovat 20.3. ja 23.4. Viimeksi pitkäperjantai oli 20.3. vuonna 1761 ja seuraavan kerran 2285. Viimeksi pitkäperjantai oli 23.4. vuonna 1943 ja seuraavan kerran 2038. Useissa slaavilaiskielissä ja jopa unkarissa ja virossa käytetään pitkästäperjantaista nimityksiä, jotka merkitsevät ’suurta perjantaita’ (esimerkiksi viroksi suur reede). Tätä nimitystä käyttävät ortodoksit myös suomeksi. Englannissa nimitys Good Friday tulee sanan ’good’ vanhasta merkityksestä ’pyhä’. Monissa romaanisissa kielissä päivää kutsutaan ’pyhäksi perjantaiksi’ (esimerkiksi ransk. Vendredi saint). Saksan kielen nimityksessä Karfreitag taas korostuu Kristuksen ristinkuoleman murheellisuus (kar-osa on vanhaa saksaa ja merkitsee ’surua’). Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista: långfredag. Vanhoista lähteistä käy ilmi, että pitkää on käytetty aiemmin myös anglosaksien keskuudessa (Long Friday). Pitkäperjantai on yleinen vapaapäivä.

Kristinuskon pääsiäinen on vuosittainen juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana. Ylösnousemus on Jeesuksen ja kristillisen uskon ydinkohtia, ja pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla vuodesta. Pääsiäistä edeltää useissa kirkoissa hiljainen viikko, jonka sisältö on Kristuksen kärsimyskertomuksessa, joka huipentuu pitkäperjantaihin, historialliseen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Varsinainen pääsiäinen alkaa pääsiäissunnuntaista, jolloin kristityt juhlivat Jeesuksen ylösnousemusta ja sitä seuraa toinen pääsiäispäivä. Nämä päivät ovat pyhäpäiviä Suomessa ja monessa muussa maassa. Pääsiäisenä perinteenä on ollut askartelemalla valmistetut pääsiäismunat, vitsat ja rairuohot sekä pääsiäisruoat. Suomessa perinteisiin on kuulunut myös katsoa tai esittää pääsiäisnäytelmiä, pääsiäisvaelluksia, joissa yleisö voi osallistua Kristuksen kärsimyskertomukseen. Tunnetuimpia niistä ovat Passiodraama, Ylös Jerusalemiin ja Via Crucis – Ristin tie. Juutalaisuudessa pääsiäistä vietetään Mooseksen aikaisen Egyptin orjuudesta vapaaksi pääsemisen muistoksi, mistä johtuu myös sana pääsiäinen. Juutalaisten juhlan nimi on pesah ja siihen liittyvä Happamattoman leivän juhla. Pesahin ajankohta ei ole sidoksissa kristilliseen pääsiäiseen, vaan se määräytyy juutalaisen kalenterin mukaan. Kristillinen juhla antoi uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle. Nykyiseen pääsiäiseen liittyy useita keväisen luonnon heräävän elämän vertauskuvia. Näitä ovat muun muassa narsissit, rairuoho, keltaiset pääsiäistiput sekä kanit eli puput sekä hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat ja pajunkissat. Kevätpäiväntasauksen jälkeen valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden: vertauskuvallisesti elämä voittaa kuoleman. Muna on eri puolilla maailmaa tunnettu hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuva.

1. toukokuuta vappu
Vappu on vuosittain 1. toukokuuta vietettävä enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä. Se on kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. Juhlapäivä on saanut nimensä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä on 1.5. Kun vuodenkierto jaetaan kahdeksaan osaan, kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoliväli osuu toukokuun alkuun. Euroopassa keltit ja germaaniset kansat viettivät kesän alkamisen juhlaa toukokuun alussa. Juhlamenoihin kuului kokkojen polttaminen. Irlannissa ja Skotlannissa on vietetty huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa kevään juhlana kelttiläistä Beltane-juhlaa. Beltane oli samhainin ohella toinen kelttien keskeisimmistä juhlista. Juhlan aikana sytytettiin kokkotulia, joiden uskottiin edistävän karjan hedelmällisyyttä. Karja ajettiin rituaalisesti haltiatulien läpi. Beltane tarkoittaakin ”hyvää tulta”. Monissa Euroopan maissa on pystytetty korkea vappusalko, jonka päähän on kiinnitetty pitkiä nauhoja. Juhlassa nauhat kudotaan salon ympärille. Nuorten tyttöjen joukosta voidaan valita ”toukoneito”. Saksassa vappuyö tunnetaan noitien ja taikuuden yönä. Käsitys noitien lentämisestä sapattiinsa valpurinyönä (saks. Walpurgisnacht) on arveltu olevan perua yleisestä pakanallisten juhlien leimaamisesta paholaisen teoiksi. Nykyisin Beltanea juhlivat toukokuun ensimmäisenä päivänä uuspakanat, kuten wiccat. Beltanen aikana elävien ja kuolleiden maailman välisen rajan ajateltiin olevan ohuimmillaan. Sapatti oli myös tärkeä hedelmällisyysjuhla. Suomessa tunnetaan vapun aikaan vietetty vanha kevään juhla hela eli toukojuhla, jolloin pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi. Germaanikansojen kokkotulien perinne jatkuu nykypäivän Ruotsissa lähinnä Sveanmaalla. Suomessa vappukokkojen polttaminen on nykyään melko harvinaista ja keskittyy ruotsinkielisille paikkakunnille. Eurooppalainen tapa polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä elää Suomessa keskikesän juhannuskokkoina. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on kokon sijasta pystytetty juhannussalkoja. Salkojen on oletettu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopan vappusaloille. Nimi vappu tulee 700-luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissa Valburgista. Vappua on juhlittu keskiajalta lähtien – myös Suomessa – 1. toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Sen mukaisesti päivä on myös Vapun ja Valpurin nimipäivä. Nykyään päivä ei ole kirkollinen juhlapäivä, vaikka onkin yleinen vapaapäivä, mutta aikoinaan samaksi päiväksi sattui myös apostolien Filippuksen ja Jaakobin muistopäivä. Ruotsissa ja myös siihen kuuluneessa Suomessa se oli useiden muiden apostolien muistopäivien tavoin pyhäpäivä ennen vuotta 1774. Katolisessa kirkossa heidän muistopäivänsä on nykyään 3. toukokuuta. Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Saksassa ja Latviassa vappu on vanha juhlapäivä, jonka juhlinta perustuu valpurinpäivään tai muihin perinteisiin. Useimmissa muissa maissa päivä on tullut juhlapäiväksi työväenliikkeen myötä, joka 1800-luvun lopulla valitsi sen kansainväliseksi juhlapäiväkseen.

helluntai
Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta (kuten vuosina 1818 ja 2285) ja viimeistään 13. kesäkuuta (kuten 1943 ja 2038). Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’; nykyruotsiksi helluntai on pingst. Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten šavuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuu­juhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muisto­juhlana. Uudessa testamentissa tästä juhlasta käytetään nimitystä helluntai. Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä. Koska se on aina sunnuntai, se ei useimmilla työ­paikoilla kuitenkaan vaikuta työaika­järjestelyihin. Helluntaipäivä on seitsemäs sunnuntai pääsiäisestä, joka taas määräytyy vanhojen pääsiäissääntöjen mukaan. Joissakin maissa helluntai on kaksipäiväinen juhla.

23. kesäkuuta
voitonpyhä (võidupüha), vuoden 1919 Cēsisin taistelun muistoksi.

24. kesäkuuta juhannus
Juhannus tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla. Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus. Joissakin murteissa juhannusta kutsutaan mittumaariksi.  Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua. Se, että juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. eikä 25. kesäkuuta vaikka joulupäivä on 25. eikä 24. joulukuuta, johtuu roomalaisten päivänumerointitavasta, joka poikkesi nykyisestä. Loppukuun päivät numeroitiin lopusta alkuun päin, ja koska kesäkuussa on 30 mutta joulukuussa 31 päivää, sai päivämäärä, joka nykyisin merkitään 24. kesäkuuta saman järjestysnumeron kuin päivä, joka nykyisin merkitään 25. joulukuuta. Osassa maailman maista se on tällä paikalla vieläkin, esim. Virossa ja Norjassa. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 lähtien. Vapaapäivien määrää se ei pienentänyt, sillä tuolloin lauantait olivat yleensä vielä työpäiviä. Vuonna 2017 juhannusta vietetään lauantaina 24. kesäkuuta. Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna koivuvihtoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit. Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan. Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.

20. elokuuta uudelleen itsenäistymisen vuosipäivä (taasiseseisvumispäev). Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20.8.1991.

24.–26. joulukuuta joulu
Joulu on vuosittainen joulukuun loppuun sijoittuva juhla. Se on vanha ja yleinen juhla eri puolilla maailmaa. Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi. Useimmissa maissa joulupukin hahmo, joululahjat ja yhdessäolo ovat keskeinen osa joulua. Joulun vietto alkaa Suomessa jo jouluaattona (24. joulukuuta), mutta joulukuun 25. päivä on kuitenkin varsinainen joulupäivä. Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä. Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja. Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä. Joulussa ovat yhdistyneet kristillinen juhla, muinainen roomalainen saturnalia-juhla sekä Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla (yule), Suomessa vanha vuodenvaihteenjuhla kekri.


Valtakunnalliset merkkipäivät (viroksi riiklikud tähtpäevad):

6. tammikuuta loppiainen
Loppiainen on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhäpäivät. Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta. Suomessa loppiainen oli vuosina 1973–1991 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta aina lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta. Joissakin maissa loppiaista on vietetty 1970-luvulta alkaen tammikuun ensimmäistä päivää seuraavana sunnuntaina. Juhlan merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa.

2. helmikuuta Tarton rauhan vuosipäivä

14. maaliskuuta äidinkielen päivä (emakeele päev)

äitienpäivä
Äitienpäivä on äitien kunniaksi vuosittain vietettävä juhlapäivä. Sen ajankohta vaihtelee maittain. Virossa äitienpäivä on toukokuun toisena sunnuntaina, ja se on yksi virallisista liputuspäivistä. Vuonna 2018 äitienpäivää vietetään Suomessa sunnuntaina 13. toukokuuta. Monien perheiden perinteeseen kuuluvat esimerkiksi aamiainen äidille vuoteeseen tai itse tehty kortti. Korttien yhteydessä äitiä muistetaan usein äitienpäivärunolla tai -värssyllä. Nykyään myös äitienpäivälounaat ja -brunssit ovat suosittuja. Äideille on perinteisesti kerätty valkovuokkoja. Suomen valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa tasavallan presidentti myöntää äitienpäivänkunniamerkkejä ansioituneille äideille. Myös isoäitejä usein juhlistetaan äitienpäivänä.

4. kesäkuuta Viron lipun päivä

14. kesäkuuta surupäivä (leinapäev). Kyyditysten, pommitusten ja muiden 2. maailmansodan tapahtumien uhrien muistopäivä. Neuvostoliitto aloitti virolaisten suurkyydityksen 14.6.1941.

23. elokuuta kommunismin ja natsismin uhrien muistopäivä. Molotov–Ribbentrop-sopimus solmittiin 23.8.1939.

syyskuun toinen sunnuntai: isovanhempien päivä

22. syyskuuta vastarintataistelun päivä (vastupanuvõitluse päev). Saksalaisten vetäydyttyä ja ennen Neuvostoliiton miehitystä muodostettiin Tiefin hallitus 23.9.1944.

lokakuun kolmas lauantai: heimopäivä (hõimupäev). Virolaisten alkuperän, kielen, kulttuurin ja suomalais-ugrilaisten kansojen päivä.

2. marraskuuta pyhäinpäivä
Pyhäinpäivä on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Alun perin pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina.

isänpäivä
Isänpäivä on juhlapäivä, jota vietetään isien kunniaksi ja muistoksi. Suomessa, muissa Pohjoismaissa Tanskaa lukuunottamatta sekä Virossa päivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina, puoli vuotta äitienpäivän jälkeen. Muualla maailmassa ajankohta vaihtelee. Isänpäivä on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987. Myös isoisiä usein juhlistetaan isänpäivänä.

16.11. uudelleen syntymisen päivä (taassünni päev). Viron SNT:n suvereenisuusjulistus 16.11.1988.

 

Advertisements: vacationhunter online anigif nordenbladet