OHMYGOSSIP

Iina Koppinen: Galleria Patinan avajaiset – teosten sijoittelu ja mukana uusia tuttavuuksia visuaaliselta alalta

Iina Koppinen: Galleria Patinan avajaiset – teosten sijoittelu ja mukana uusia tuttavuuksia visuaaliselta alalta

OHMYGOSSIP – Perjantaina oli taidenäyttelyn avajaiset Galleria Patinassa Jyväskylässä. Olen siellä siis kutsuttuna näytteille asettajana, ja yksi yhdeksästä heinäkuun taiteilijasta. Näyttelyn nimeksi oli valikoitunut “9 pääväriä”.   Oli oikein mukavaa tutustua uusiin ihmisiin – en siis ollut tavannut yhtäkään näytteille asettajaa aiemmin.

Galleristi oli tehnyt itselleni hyvin uudenlaisen ripustuksen – hyvin tiiviin ja silti kuitenkin harmonisen. Tyrmistyin aluksi, koska huomasin jo kaukaa kävellessäni kohti galleriaa, että minun suuret maalaukseni on sijoitettu näkymään näyteikkunaan.. tarkoitan, että vasta sen jälkeen ymmärsin ajatella, että tämähän on mainiota, oivallista – ihmiset voivat nähdä ne teokset silloinkin kun galleria on kiinni.  Ja tarkemmin myös siksi on hyvä, että ne ovat ulospäin, ja, että ne ovat näyteikkunassa – niille ei olisi ollut sellaista tiettyä tilaa sisällä. Näin on tässä näyttelyssä todellakin paras, mitä loppujen lopuksi voi ajatellakaan. Teokset ovat aivan uudenlaisessa paikassa – kuin mainostamassa koko tätä näyttelyä. Pienemmät konkretistiset maalaukseni ovat kyllä yhtenevästi tiukassa, mutta hallitussa ripustuksessa sisäpuolella galleriaa. Voin vain todella sanoa, että galleristilla täytyy olla rautainen näkemys ja kokemus ripustuksiin, sillä ne yleensä tehdään kuitenkin niin nopealla aikataululla.

teoskuvat ja kuvat:  Iina Koppinen | Galleria Patina | avajaiset | Jyväskylä

Tämä on kyllä tosiaan aivan uusi kokemus, hyvin positiivinen sellainen.  Oikeastaan jokainen näyttely on aina tietenkin uusi kokemus.  Sen vain sanon, että ammattimaista galleristia ja kulttuurituottajaa arvostan aina, joko järjestäessäni omaa näyttelyä, tai lähtiessäni mukaan näyttelyprojekteihin.  Samoin pyrin aina antamaan myös sen, mitä minulta toivotaan, omasta itsestäni.. mutta kutsutilanteissa, ja muutoinkin, saatan sanoa suoraan – mikä mielestäni on parempi siten – ellen pysty itse jotakin tiettyä järjestämään omalta osaltani. Ettei tule kummallekaan osapuolelle näin ollen mitään ikäviä yllätyksiä, jotka voisivat jättää pahan maun jomman kumman osapuolen suuhun.  On todella mielenkiintoista olla teoksineni mukana tässä näyttelyssä.

Kuten olen aiemminkin maininnut, tuo etiketti koskien teoksia, ja tietenkin myös ihmisiä – kuvia ottaessani minun piti kysyä kaikilta joilta pystyin, lupa heidän kuviinsa ja teoksiinsa.

Eräs ihastuttava taiteentekijä ja akvarellimaalauksen opettaja sanoi minulle, että älä kopioi, älä siteeraa – vaan varasta, lainatakseen Picassoa, saatuani sanotuksi, että hänkin antoi minulle paljon uusia näkökulmia oman taiteensa lisäksi myös minun teoksiani katsoessaan.  Minullahan on tapana muutenkin ehkä käsittää jotain väärin, tai joskus oikein, siitä määrästä informaatiota, mitä suusanallisesti saan, esimerkiksi juuri omasta työstäni.  Joskus kysyn, varmistaakseni, käsitinkö varmasti oikein.  Tai sitten kysyn joltain toiselta läsnäolleelta henkilöltä, kuinka hän käsitti saamani palautteen.

Tämä kuvataiteilija sanoi, että en voisi kuitenkaan kertoa hänen sanojaan muutoin kuin omina uusina sanoinani, jotka ovat jo värjääntyneet minun persoonalle ominaisella tavalla.  Tottahan se tavallaan on.  Hän puhui akvarellimaalauksen termein siitä, kuinka tekijän tulisi olla ystävä värien kanssa, sillä avarellimaalaus on oikeastaan hyvin vaativaa, koska värin hallintaan voi tekniikkaa opiskellessa mennä runsaasti aikaa.  Ettei tule ahdistua siitä, mitä ei heti hallitse, vaan nimenomaan kokea väri ystävänä, jolloin se on helpompi saada toimimaan.  Meillä oli siis hyvin rennot ja miellyttävät avajaisjuhlallisuudet siellä.  Aika meni siivillä! Paikalle tuli myös katsomaan taidekriitikko Hannu Castrèn, jonka arvioita olen lukenut hyvin mielelläni, jo siksikin, että hän on ihailtavan oivaltava ja hyvä kirjoittamaan.  Castrénhan oli viime vuonna avaamassa Multiaisen Sadon yhteydessä minun ja erään toisen kuvantekijän duo- näyttelyä pop – up- tyyppisessä galleriassa.

Ehkä jokainen taiteilija – oli sitten kyseessä kuvataide, kirjallisuus, musiikki.. on ihmisten palvelija sen jälkeen, kun hän tuo työnsä julki.  Siten että teosten avulla katsoja, lukija, kuuntelija – niiden kautta nämä katsojat, kokijoina, tulevat kykenemään hahmottaa maailmaa ja itseään sen osana, ja se auttaa heitä rakentamaan omaa identiteettiään ja jaksamistaan tässä osin niin hektisessä tai jopa pirstaleisessa maailmassa.  Tämän osuuden minä kirjoittaessani olen nyt siis joko käsittänyt kuulijana alunperin, väärin tai oikein, mutta ainakin pyrin nyt asettamaan sen sanoineni oikein.

Moni sanoi pienemmistä töistäni – niin ainakin yhdestä, jonka olen tarkoituksella tehnyt silmää hämääväksi, että värit tosiaan hyökkäävät silmää vastaan, että niiden sävyt ja kuvioiden vastakkainasettelut hämmentävät koko näkökykyä.. joten ei siis ihme, jos joku kokee saavansa päänsäryn minun tiukoista hieman optisista konkretismin tavoin toteutetuista pikkusommitelmistani.  Tätä kyseistä optisuuteen viittaavaa sarjaa edustava teos siellä tosin on vain yksi kappale nyt esillä.

kuvat ja teoskuvat: Iina Koppinen | Galleria Patina | Jyväskylä

Minna Lenfeldova ja teos | kuva Iina Koppinen | Galleria Patina

Katriina Korhonen ja teos | Galleria Patinan avajaiset | kuva Iina Koppinen

Minna Piispanen | teokset Minna Piispanen | kuvat Iina Koppinen

kuva: Iina Koppinen | jänniä oheistuotteita | Galleria Patina | Jyväskylä

Minusta kaikki ihmiset ovat omilta osinsa kauniita, joko persoonallisella, tai klassisella tavalla – sanoin, kun yksi taiteilija arveli, ettei hän ole fotogeeninen – ettei hänestä saa hyvää kuvaa.  Ja nimenomaan kauneutta tarkoitan visuaalisesti ajateltuna.  Minä taas luulen, että ellen minä, niin joku muu kuvaaja voi saada hänestä, tai kenestä muusta tahansa, kauniita kuvia.  Paljon riippuu tilanteesta ja kuvaajasta.  Minä en ehtinyt alkaa rauhoittaa, enkä alkanut mitenkään ohjaamaan kuviini suostuneita taiteilijoita.  Se ei ole minun tehtäväni näissä kuvissa.  Tiedän, että itsekin jähmetyn helposti uuden kuvaajan seurassa, ja vaatii monta otosta, joista ehkä sitten parhaimmillaan jonkun voi kelpuuttaa.  Tuossa avajaistilanteessa kun itsekin pyrähtelin sinne tänne, ottamani kuvat ovat sen kaltaisia.. tilannekuvia.  Itsestäni otan usein yksin kuvia, joten tiedän, että mikään ei korvaa toisen ihmisen apua kuvia ottaessa.

kuva Iina Koppinen | meiliosoitekuva | Galleria Patina | Jyväskylä

Tuossa yllä on minun meiliosoite, ei kylläkään suorana linkkinä, mutta jos teillä on jotain kysyttävää, niin kehotan sitä kautta myös ottamaan yhteyttä.  Ensi viikon alussa saan toivottavasti taidehistorioitsija Harri Hirvoselta analyysia/ kritiikkiä eräästä teoksestani – Punnosen talossa Keuruulla sijaitsevassa ja näyttelyssä olevasta maalauksestani siis. Harri Hirvonenhan jurytti kyseisen näyttelyn.

Tuntuu todella hyvältä!

Toivon teille kaikkea sitä hyvää myös. Ciao!

 

xx

Iina Koppinen

 

 

 

 

 

 

 

 





Mainos:
error:
Copyright © NordenBladet 2008-2018 All Rights Reserved.
Skandinaavisia / Pohjoismaisia uutisia ja tietoa suomeksi.
Scandinavian / Nordic news and info in Finnish.
Nordic News Service & Link Directory