OHMYGOSSIP

Iina Koppinen: Kuvina – onnistumisen iloja ja yksi eeppinen epäonnistuminen

Iina Koppinen: Kuvina – onnistumisen iloja ja yksi eeppinen epäonnistuminen

OHMYGOSSIP – Luovuus on kuin leikkivä lapsi.  Se ei ole siten ajatellen mielestäni vain jokin tietynlaisen ihmisen luonteenpiirre – vaan kaikkialla tarvitaan luovuutta.  Kaikki ihmiset käyttävät luovia ominaisuuksia, erilaisissa töissä ja asioissa vain.  Siitä luovuudesta uskoakseni syntyy se tavoitteiden toteutumisen ja onnistumisen riemu myös.  

Virheellisiä, epäonnistuneita töitä.. vai muuten vain rumia töitä?  Niitä sellaisia tuntuisi itsestäni jotenkin niin ikävältä näyttää.  Se tuntuisi suurinpiirtein jonkinlaiselta itsensä ammatilliselta sabotoimiselta!  Tällaista työtä en ikinä ripustaisi esille näyttelyyn, enkä liittäisi minun portfolioon.. mutta ooops – päästän sen julki blogissani siltikin?  Eihän kukaan meistä halua näyttää julki itseään huonoimmillaan?

luonnos ja kuva: Iina Koppinen “Kädet” // “Hands”, ink on paper sketch

On olemassa suuret määrät luonnoksia, joita säästän siitä syystä, että pidän niistä.  Ja jos pidän niistä tarpeeksi paljon, jotta voin näyttää ne esille – niin silloin ne ovat läpäisseet minun oman henkilökohtaisen, tarkoituksellisen ja ehkä hieman perfektionistisen suhtautumiseni tekemiseeni.  Terve itsekritiikki on siis oikeastaan elinehto monellakin alalla, mutta etenkin visuaalisella työn saralla.  Jotkut antavat mieluiten ulkopuolisen kriitikon valita teokset ja keskittyvät vain siihen tuottamiseen, mutta minulla sellainen ei toimisi.

Kaikki haluavat kuitenkin ja lopulta, tehdä parhaansa.  Kerrankin kamppailin erään maalaussarjan jälkeen, uuden aloittamisen kanssa – se oli sellainen valtava epäonnistumisen, ja epätoivon tunne, kun tuntui ettei mikään luista.  Sain kuitenkin aikaan lopulta teoksen, joka oli aivan jotain muuta, kuin sitä edeltänyt sarja.  Olin siihen ihan tyytyväinen, mutta se oli niin erilainen, todella simppeli verrattuna aiempiin paljon enemmän valokuvamaiseen ja kolmiulotteiseen toteuttamiseen pohjautuvaan sarjaan.  Niin paljon erilainen, että hätkähdin, kun se tuomaroidussa näyttelyssä ripustettiin seinälle, ja sitten se vielä pääsi yksityiseen kokoelmaan!  Minulla oli eniten siis ollut hukassa sen toteutus käytännössä, ja siitä tullut epävarmuus kasvoi, ja ylsi päässäni luuloksi, etten minä voi enkä minä pysty.

Rumia luonnoksia en ollut ajatellut ollenkaan päivänvaloon, koskaan.  Vaikka ne ovat erehtyvyydessään inhimillisiä, eikä niitä ole kiillotettu tosiaankaan loppuun asti.  Päin vastoin.  Se, että lähdin tuota inhimillisyyttä ajattelemaan, se sai kai minut tosiaan ajattelemaan sitä jotenkin äärimmäisen epämukavaa, ja pelottavaa tunnetta, mikä itselle syntyy jo ajatuksesta paljastaa mielestäni epäonnistunut työ.

Mutta.. tässä on tuo viikon epäonnistunut tussipiirros.  Mitä mieltä te olette?

luonnos ja kuva:  Iina Koppinen – epäonnistunut luonnos // sketch failure

Monia asioita tulee helposti ajateltua negaation kautta.. jos negaationa pidetään sitä, että rajaan vastaukseni kysymykseen niihin puitteisiin, onko minun mahdollista esimerkiksi taloudellisesti toteuttaa kysytty asia.  Olen vain oppinut ajattelemaan siten, mutta toisaalta huomaan sen myös olevan se tosikko- osa persoonalisuudessani.  Jos minä voisin.. pitäisi oppia taas ajattelemaan mieluumminkin, että minä voin.  

Tuossa alapuolella on muuten kuva kokonaisuudessaan siitä maalauksesta, josta mainitsen kirjoittaessani, kuinka vaikealta, epätoivoiselta sen toteutus tuntui aluksi.

teos ja teoskuva:  Iina Koppinen “Tasapainossa? vol.2”, akryyli kankaalle, 2015

Ja jos ajatellaan, että pelkästään aistimme ottavat vastaan jo yhden päivän aikana valtavan määrän informaatiota.  Osa siitä jää sellaiseksi, mitä ei varsinaisesti tietystikään edes haivainnoi tapahtumahetkellä – kaoottiseksi säläksi, josta olen ajatellut osan unista syntyvän, kun alitajuntamme käsittelee tunteitamme ja kaikkea meissä olevaa tietoutta.. informaatiota yhdistellen ja muovaten niitä mitä erikoisimmiksi näyiksi ja unimaailmoiksi.  (Minä ainakin, enkä usko olevani ainut, olen nähnyt unissa sellaisia asioita, joita olen sitten myöhemmin googlannut ihan oikeastikin, koska en ole tiennyt tietäväni sellaista, mitä nukkuessa olen jossakin aamulla muistamassani unessa “tiennyt” – koskien etenkin joitain sanoja etenkin tms. )

Niin siten ajattelen, että tuo luovuuskin on jokaisen ihmisen ulottuvilla ja jokainen toteuttaa sitä omassa elämässään ja työssään, ja omalla näkemyksellään.. eivät ne ole vain pelkästään jotain kauniita, tai hienoja sanoja.. tai jotenkin vaikeasti tavoitettavia.. luovuus on itsensä oivaltamista.   Ja luovuus, ideat, mielikuvitus..  kun on halu, niin silloin on tärkeää opetella antamaan niille väylä ja itselle parhaiten soveltuva keino, jolla ne voi kukin toteuttaa.  Loppujen lopuksihan luovuudessa on kyse uuden näkökulman löytämisestä tuttuihin asioihin.

luonnoskuva: Iina Koppinen “Mielikuvituskala” 

Niinhän se Andy Warhol sanoi:

“Rahan tekeminen on taidetta ja

työnteko on taidetta ja hyvä

bisnes on

parasta taidetta.”

 

xx

Iina

 

 

 

 

 

 





Mainos:
error:
Copyright © NordenBladet 2008-2018 All Rights Reserved.
Skandinaavisia / Pohjoismaisia uutisia ja tietoa suomeksi.
Scandinavian / Nordic news and info in Finnish.
Nordic News Service & Link Directory