OHMYGOSSIP

Iina Koppinen: “Aikalailla – omakuva, viini ja rakkaus”

Iina Koppinen: “Aikalailla – omakuva, viini ja rakkaus”

OHMYGOSSIP – Kulutammeko me aikaa vai kuluttaako aika meitä – kysyi eräs ekonomiopiskelija. Vastasin, että kumpikin on mielestäni tässä vallitsevassa todellisuudessa faktuaalista. Nykyisinhän ihmisille myydään “aikaa” monenlaisten elämysten parissa käytettäväksi; ja myydään aikaa, että voi suurinpiirtein unohtaa ajan jollakin kurssilla.. tai kursseja oppia käyttämään aikansa hyvin ja organisoidusti.

Ja joka tapauksessa aika on läsnä, vaika kuinka yrittäisi elää ilman kelloon vilkuilua. Nykymaailmassa se vain tuntuu olevan melko harvinaista.. että eläisi arjessa, ilman aikatauluja.

Todellisuus 

Mitä teille kuuluu? Olin kauan poissa, poissa myös kirjoittamasta blogia. Ehkä tämä on helpompaa, palata, jos kerron kiertelemättä. Minulle hyvin rakas ja läheinen ihminen on sairastunut vakavasti, parantumattomasti.  Sellaista lääkettä ei ole keksitty, millä hänen sairauden saisi pysähtymään, millä hänet saisi elpymään.  Voidaan vain hoitaa, että hänen loppuelämänsä olisi mahdollisimman hyvää. Tämän asian aikaan saama suru on ollut lamaannuttava, ja asioiden hoitamiseen mennyt aika, mutta etenkin suru.. se on niin voimat vievää.  Se nielee kaiken. Sitä silloin vain tekee asiat, mitkä on tehtävä. Iltaisin olen itkenyt kylvyssä, niin kauan, että vesi on jo viileää. Jokainen, joka joskus on kokenut menettämisen, tai joutunut valmistautumaan menetykseen, varmasti tietää, kuinka sydäntä raastavaa se on.

Nyt minä sain sen sanottua. Kerron tämän, vaikka en tiedä onko se hyvä..onko se järkevää – mutta tuntuu helpommalta siten, jatkaa kirjoittamista.

Kun avaan suuni tästä asiasta, kerron.. niin ennen kaikkea – minä haluan lähettää voimia ja kaikkea hyvää – etenkin sellaisille ihmisille, joilla on samankaltainen tilanne.  Mutta myös kaikille muille. Hyvää energiaa. Sellaista viisauden kiveä minulla ei ole, että osaisin ehkä sovittaa sanani ja kuvani aivan oikein, mutta minä yritän.

Ja tosiaan katkon hieman blogin tekstiä tällä kertaa, koska käsittelen hyvinkin – voisi sanoa, että eriäviä aiheita tällä kertaa, joten koen parhaimmaksi käyttää väliotsikoita selkiyttämään tätä.

Viineistä ja ystävällisyydestä

 

Etenkin nyt.. kerrottuani tuon äskeisen – niin jatkan, että minulle arjen luksusta ovat tosiaan ihan pienetkin hetket. Kahvittelu talviauringon lyhyessä valossa, ikkunapaikalla, mukavassa asennossa. Tai illalla lukiessani romaania keskittyneenä sen maailmaan, minä siemailen alkoholitonta punaviiniä, tai joskus kuohuviiniä, kuten tuo pinkki Törley esimerkiksi.

Ja siksi alkoholitonta, viikolla etenkin ja iltaisin, että voin nauttia viinin mausta, mutta minun ei tarvitse ajatella että olisi edessä hikinen aamukrapula.  Alkoholittomissa viineissä olen vain huomannut, että pitää olla tarkkana, jotta maku vastaa varmasti juurikin aitoa viiniä. Ja vaikuttaahan se esimerkiksi verenkiertoon kehossa positiivisesti!

Ennen epäilin alkoholittomia viinejä jonkin verran.. olin epäluuloinen, mutta nykyään sitä suhtautuu niin toisin. Kokeilin alunperin alkoholitonta viiniä erään tilaisuuden yhteydessä arkipäivänä, ja se olikin todella hyvää.  Siitä rohkaistuneena olen ostanut kotiin jo pitkään alkoholittomia viinejä. Ja on siihen toinenkin syy, kuin mainitsemani aamukrapulan pelko.. Alkoholi, pienikin määrä, saa minut niin uupuneeksi viikolla, sen pienen alkuhumauksen jälkeen..  ja siitä sitä myöten ärtyneeksi, kun pitäisi saada kaikenlaista aikaan, mutta se on niin tahmeaa.

Jacob’s Creek lanseerasi käsitykseni mukaan alkoholittomat viinit Suomessa, ja se, että noin suuri viinitalo innostuu alkoholittomiin viineihin ja niiden valmistukseen, sai ainakin minut ajattelemaan, että ainakin laatu ja autenttinen maku olisi taattu. En ole siis mikään viiniekspertti – paitsi että pidän viinistä. Ja tuo vielä – he käyttävät rypäleen omaa makua tiivisteiden sijaan alkoholittomissa tuotteissa, ja valikoimaan on panostettu.

Tästä voi olla montaa mieltä, mutta minusta alkoholiton vaihtoehto on hyvä pelastamaan viikolle sattuvia tapahtumia, avajaisia, ja illanistujaisia ajatellen. Jos joku on liikkeellä vaikkapa autolla, jolloin perinteinen viini ei sovi, niin tarjoilun voi juomien puolesta paikata näillä viineillä ja kuohareilla mielestäni tosi hyvin!

Tänään oli aika erikoinen päivä.  Hyvin kummallinen. Joitakin asioita ei voi ohittaa olankohautuksella.. Olen tässä siis aika sydämistynyt tällä hetkellä!  Tyrmistynyt. Joten siksi sanonkin, että arvostan todella suuresti kaupoissa juurikin ystävällistä palvelua. Sanaakaan ei kannata hukata mielestäni tässä asiassa negatiivisuuteen.  Minä arvostan ystävällisyyttä ylipäätään.  Eivät kaikki voi pitää, tai tykätä toisistaan, eikä tarvitsekaan, mutta minun mielestäni voi silti pyrkiä olemaan kohtelias.

Minulle oli todella iso asia, niin kovin kaunis ele, kun kukkakauppaa lähistöllä pitävä rouva esimerkiksi toi minulle ja eräälle toiselle gallerian näytteille asettajalle isot punaiset ruusut avajaisten kunniaksi!   Ja toinen aivan mahtava asia, hän on niin sydämellinen ihminen! Jos minä löydän minkä tahansa putiikin, kuten monesti olen sanonut, niin  on aivan mahtavaa ja saa aina palaamaan, ainakin minut, takaisin, ja ostoksille, kun on ystävälinen palvelu ja ammattitaito.

Etenkin nyt minä huomaan kuinka paljon se merkitseekään, vieläkin enemmän kuin aikaisemmin – ystävällisyys ja ystävyys. Ja kiva palvelu putiikeissa. Minä kyllä aina kysyn luvan, mikäli tykästyn johonkin liikkeeseen, kuten esimekkinä tuo Kukka- liike, että sopiko kyseisestä liikkeestä ja sen palvelusta mainita julkisesti kirjoittamalla.  Minusta se on – no ainakin minulla se on kivempaa siten, koska vaikkei se mitään mainostusta olekaan, niin varmasti yrittäjästäkin on hyvä, mikäli asiakas kysyy, että saako kertoa muillekin, että “se ja se on hyvä putiikki, ja mahtava palvelu” tms.

Omakuva

Omakuva. Liitän tähän vielä muutamia kuvia.  Esiinnyn itse siis omana “mallinani”.. Mutta tässä on kuvaotteita sekä itse “omakuvasta”, että sitten myös kokemaani viimeaikaiseen suruun liittyvä kuva “Verhojen takana”.  On myös luonnos, jonka olenkin jo toisaallakin julkaissut –  luonnos; akryyli kankaalle “Hiekkamyrskyn jälkeen”.  En ole tämän blogin yhteydessä vielä paljoa julkaissut kuvataidekuvia, mutta sekin aihe on tulossa. Omakuva on tosiaan myös kirja. Ajattelin kirjoittaa osin tuosta aiheesta enemmänkin jossain vaiheessa.  Ja tuo yksi kuva on aika hassu, minä joskus vääntelen itseäni kummallisesti, siis samalla kun venyttelen ajatuksissani. Se ei ole siis tarkoituksellinen juttu siinä kuvassa, vaan vain ihan vahinko. Huomasin, että toinen käteni ei näy ollenkaan!

Mitä mieltä olette? Kuvaako esimerkiksi tuo “Verhojen takana” teille enemmän surua vai pelkoa, vai kumpaakin?

Kuvat: Iina Koppinen

 

Kaikkea hyvää teille jokaiselle! Palataan pian ihanat!

xoxo,
Iina

 

 

 

 

 





Mainos:
error:
Copyright © NordenBladet 2008-2018 All Rights Reserved.
Skandinaavisia / Pohjoismaisia uutisia ja tietoa suomeksi.
Scandinavian / Nordic news and info in Finnish.
Nordic News Service & Link Directory