OHMYGOSSIP

Helena-Reet: Sanovatko ihmiset pahasti niistä, joita he todellisuudessa muistuttavat? (presidentti T.H. Ilveksen tapaus minun osaltani)

Helena-Reet: Sanovatko ihmiset pahasti niistä, joita he todellisuudessa muistuttavat? (presidentti T.H. Ilveksen tapaus minun osaltani)

OHMYGOSSIP – Sanovatko ihmiset usein pahasti niistä, joita he itse todellisuudessa muistuttavat (tai ehkäpä haluavat muistuttaa)? Onko tällainen reaktio alitajuntaista käytöstä vai tahallista jonkin tilanteen kiistämistä? Koska käännän postituksiani monelle kielelle ja tänään kirjoitan postituksen ja huomenna käännän – vaikkakin jo päivässä paljot tunteet muuttuvat ja toisinaan herättävät minussa kysymyksiä – niin miksi näin asian eilen niin ja tänään aivan toisin tai miksi minä lainkaan esitin jostain juuri sellaisen mielipiteen?!

Pyrin jo vuosia tekemään parhaani nähdäkseni ihmisissä hyvää, mutta koska olen sellainen pilattu kuin olen, näen edelleen silti hyvin usein pahaa juuri ensimmäisenä. Se on jotain, johon minun tulee ehdottomasti puuttua. Ihmisiä ei saa arvostella! Arvostella voi äärimmäisessä tapauksessa ihmisten tekoja, ei ihmisiä itseään. Eikä toisen tekojakaan tarvitse pohdiskella. Miksei? Siksi että aivan kaikki ihmiset ovat täällä maailmassa viedäkseen sielunsa seuraavalle tasolle, kasvaakseen, kehittyäkseen, saadakseen oppituntinsa, joiden avulla lopulta tullaan paremmiksi ja täydellisimmiksi Kaikkein Korkeimman silmissä. Arvioiden antaminen on kaikkein alhaisin teko, jota voi tehdä. Ensinnäkin, eläkäämme omaa elämäämme ja toiseksi jokaisella ihmisellä on elämässä oma tarkoituksensa. Ihminen toimii, käyttäytyy ja on juuri sellainen kuin on siksi, että hän tarvitsee elämässään sen oppitunnin, hän on saanut korkeammalta tuon tehtävän suorittaakseen.

Mutta nyt tulen sitten minä, joka ensimmäisenä, mitä sylki suuhun tuo, kirjoittaa (blogipostitus TÄSSÄ), että entinen presidentin rouva on kauniisti sanottuna lutka ja entinen presidentti ei ole myöskään kummempi ihminen – pöyhkeä ja mitä kaikkea vielä lisäksi. No, taivas auttakoon! Näitä ajatuksia myöhemmin kääntäessäni minulle selvisi, että itse olen yksi sairas eukko. Olenko minä muka itse jokin oikea moraalinvartija?! En ole! Minun elämässäni on toistuvasti ollut tapauksia, joissa olen ollut juuri samanlainen ”heikkomoraalinen”, jollaiseksi toisia tässä väitän (ja lisäksi julkisesti mediassa ja sataan kieleen käännettynä). Ja esittelenkö itseäni vähemmän kuin Evelin Ilves?! En varmastikaan. Presidentti Toomas Hendrik Ilves hallitsee monia vieraita kieliä (englantia, saksaa, latviaa, espanjaa), on nähnyt maailmaa ja seurustellut maailman mahtavien kanssa – olenko kateellinen? Minusta tuntuu, että olen. Postittelen itse samanlaisena ”amatsonina” kuin häntä kuvasin ja usein minunkin elämässäni, siksi että olen jossain suhteessa ehkäpä jotakuta rikkaampi ja koulutukseni ja kielitaitoni on parempi, on sattunut, että suhtaudun muihin ylenkatsoen ja pöyhkeästi. Siitä sanotaan, että on helpompaa nähdä pieniä vikoja muissa kuin omia suuria vikojaan. Toisin sanoen… eläkäämme omaa elämäämme ja nähkäämme muissa ihmisissä ennen kaikkea hyvää. Sen sijaan, että sanoa ”vaikeneva, ylpeä, purukumia jauhava ja pöyhkeä” olisin voinut löytää viisi myönteistä ominaisuutta, jotka lähemmin tarkastellen varmasti helposti löytäisin.

Tämän päivän ajatuksia: Olkaamme myönteisempiä, nähkäämme ihmisissä hyvää, älkäämme arvostelko! Elämä on Kaikkein Korkeimman lahja meille – se on pyhä! Suojatkaamme, rakastakaamme ja löytäkäämme siinä vain hyvää! Elämä on liian lyhyt, että sitä voisi tuhlata kielteisiin ajatuksiin! Ja vieläkin enemmän – hyvyys kasvattaa hyvyyttä, se on kiistaton tosiasia! Rakkauden energia on suurinta – jakakaamme rakkautta! Halaan teitä!


Advertisements: Ohmygossip Couture vacationhunter online anigif nordenbladet
anigif_header_thufri_uus bänner
Bloglist24